Still here, still breathing

Primrose Hill 9-10pm aikoihin

Oon hieman laiska tän blogin kanssa, koska päivät menee niin nopeesti, etten ees tajua, että pitäis päivitellä kuulumisia. Ja oon ollut täällä jo kohta 6 viikkoa..hullua. Kuuteen viikkoon on mahtunut niin paljon draamaa ja riitoja, että voi huh huh. Pojat täällä on enemmän tunteellisia kuin suomessa, mikä vaikeuttaa asioita, mutta kyllä siihen lopulta tottuu. Oon ihan hulluna 90210 sarjaan (taas) ja kohta oonki kattonu kaikki kaudet, hups? Onneksi mun elämä ei ihan niin täynnä draamaa ole, haha.

Oon kans kuullu, että mun aksentti on mm. kiva, kaunis, ihana ja erilainen. Puhun siis hyvin paljon amerikan aksentilla, mihin sekoittuu suomen ja englannin aksenttia. En sano sen olevan paha asia, koska itse en tykkää englannin aksentista tytöillä niinkään paljoa. Sitä on kiva kuunnella, mutta puhuminen on liian rasittavaa. Ja monen ihmisen mielestä on kiva kuulla erilaista aksenttia, koska he kuulevat samaa aksenttia päivästä toiseen. Kukaan ei täällä arvostele millään tavalla mun pukeutumista, mun tapoja tehdä asioita eikä tapaa puhua. Host perhettä ei lasketa mukaan.. Täällä erilaisuus on vaan positiivinen asia ja siksi tää paikka tuntuu kodilta. Suomessa liian moni ihminen katsoo ulkonäön perusteella, ettei toinen ihminen ole tutustumisen arvoinen. Ja en tiedä menenkö kielikouluun vai en, koska se kuitenkin maksaa. Muutoksia mun elämään täällä on tapahtunut hyvin paljon ja lisää isoja muutoksia on luvassa. Koitan tehdä kaiken mun onnellisuuden eteen. Se on tällä hetkellä tärkeintä.

Anyway viime viikon torstaina suuntasin 7 aikaa illalla Guildfordiin, Surreyhyn moikkaamaan kaveria. Kyseinen paikka on todella kaunis ja oli kiva päästä Lontoosta pois hetkeksi. Lähdin kotiin 11 aikoihin ja kulutin kaikki vikat rahat kyseiseen matkaan, haha.

Perjantai oli väsyttävä ja hieman raskas päivä. Nukuin sen jälkeen, kun siivooja oli lähtenyt ja host isä tulikin kotiin kans ennen kahta. Sitten vaan hain Alexin ja hengailtiin bandstandilla yhtien Alexin kavereitten kanssa ja sitten Alex satutti jalkansa, mut onneks ei ollut vakavaa. Päästiin siitä sitten kotiin ja itse lähdinkin illallisen jälkeen Kimberille ja vietin illan hieman draamasissa mutta puoliksi kivoissa merkeissä. Mulle tehtiin taikatemppuja korttien kanssa ja voin rehellisesti sanoa että mitä hemmettiä. Miten ihmeessä saa kortin, mikä on mun kädessä, vaihdettu, ilman että koskee siihen?? Nää pojat oli tosi lahjakkaita ja sai mun pän ainakin tosi sekaisin. Lähdin siitä sitten leffaan kattomaan The Avengers: Age of Ultron ja nukuin siellä loppuleffasta, mutta toi leffa oli törkeen hyvä! Salikin oli melkeen tyhjä kun kello oli niin paljon. Siitä lähdin sitten suoraan bussilla kotiin ja nukkumaan.

Jack Wills

Lauantaina babysittasin tunnin ja leikittiin Alexin kanssa legoilla, koska se on hänen lempparijuttu. Sitten laittauduin ja lähdin o2 areenalle tapaamaan the tide nimistä bändiä. Sain siellä jonotuskaverin ja jonotin jonku 2-2,5h ja sitten päästiin näkemään pojat ja moikkaamaan niitä :) tosi cooleja jätkiä! Vaikka vaan tosi nuoria ja vähän kiusallisia haha. Anyway oli tosi mukava tavata ne ja sitten lähdinkin keskustaan moikkaamaan Riinaa. Riina oli siis tullut Lontooseen luokkansa kanssa ja vihdoin kummallakin oli aikaa nähdä ja oli älyttömän ihana nähdä yhtä tärkeimmistä kavereista pitkästä aikaa. Käytiin mm. sohon nandosissa, oi että rakastan sitä paikkaa!! Ja shoppailemassa ja ostin jopa uudet kengät, koska miksipä ei? Käytiin illasta myös italialaisessa kahvilassa, mikä ei ollut paras idea, koska työntekijät oli hieman ahdistavia.. Mutta hengissä selvittiin ja hauskaa oli. Oli vähän haikeeta sanoa Riinalle heipat, mutta kiva päivä takana, joten muistot on kultaa :)

Ja kiitos vanhemmille ihanasta paketista ♥ Miss you!

..jatkoa seuraavassa postauksessa..